Reilu puoli vuotta sitten keksittiin kuningasidea; me tytöt lähdetään Thaimaahan syksyllä ja vietetään siellä koko talvi! No, seuraavana päivänä lyötiin kättä päälle, ja sen jälkeen ei olla asiaa harkittu. Matkan suunnittelu alkoi jo alkuvuodesta. Työpaikalle (jossa molemmat olimme) piti kertoa hyvissä ajoin, onhan sieltä pois jäämisemme iso asia pienelle työyhteisölle ja asukkaille. Terveisiä teille! :)
Sen lisäksi piti hoitaa miljoona muuta juttua. Rokotukset, vakuutukset, raha-asiat, liittymät, asunnot, viisumit, matkaliput, suunnitelmat ja monet muut tuntuivat välillä to do -listalla tuskaisen loputtomilta. Onneksi kaikki saatiin kuitenkin kunnialla hoidettua, ja päästiin syyskuun alussa jo nauttimaan kesälomasta. Oli hienoa ehtiä rauhassa viettää aikaa läheisten kanssa ja nuuskia raikasta syysilmaa. Kummallisia fiiliksiä heräsi loppumetreillä: "En saakaan käyttää talvitakkia tänä vuonna.", "Nautin tästä kylmästä ja pimeästä syysilmasta!", "Ei tee yhtään mieli thai-ruokaa." tai "Mieluummin viettäisin talven täällä, onko meidän pakko jo lähteä?". Vähän vissiin jännitti?
Jännitystä riitti loppuun saakka. Päivää ennen lähtöä odoteltiin vielä Leean passia, joka oli postissa viisumeineen. Onneksi pari kyyneltä tirauttamalla saimme vihiä siitä, että passi ehtisi lähtöpäivänä kolahtaa postiluukusta. Ja niinhän se tekikin. Vain kahtatoista tuntia ennen bussimatkaa lentokentälle.
Kokoonnuimme yöllä tuhatkiloisine rinkkoinemme kaverin asunnolle (Terkkuja E-P:lle!), kohotimme skumppalaseja ja tutisimme jännityksestä. Ulkona satoi ja meistä alkoi tuntua, että nyt on täydellinen hetki lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti