Bangkok

Bangokin kentällä väsymys painoi jo toden teolla. Haluttiin vain päästä nopeasti varaamaamme guesthouseen. Thaimaassa ei kuulemma kaikki aina mene niin kuin pitää, ja saimme heti huomata sen. Odotimme väärällä hihnalla laukkuja pitkän aikaa, kunnes tajusimme, että hihnan numero oli muutettu viisumitarkastuksen aikana. Jotain hyvää siinäkin oli, sillä mukava reppureissaaja kertoi meille hyviä vinkkejä bangkokin nähtävyyksistä.

Mietittiin todella pitkään, uskalletaanko ottaa taksi. Ollaan luettu paljon kaikenlaisesta huijauksesta, jota täällä harrastetaan. Ulkona huudeltiin "taxi, taxi" ja meitä viitottiin kulkemaan tympeän näköisen thaikkutytön luokse taksia varaamaan. Kysyttiin varmuuden vuoksi hinta jo varaushetkellä ja vielä uudelleen taksikuskilta. 400 bahtia, se kävi meille. Rahaahan meillä oli yhteensä noin 40 000 bahtia, kun oltiin jo Suomen päässä varauduttu hyvin :)

Puolen tunnin taksimatka kummastutti meitä. Liikenne oli todella vilkasta ja mopot puikkelehtivat hurjan näköisesti autojen välissä. Liikennevaloissa saatiin odottaa kauan, ja siinä samalla kaupustelijat kiersivät myymässä katuharjoja ja jotain epämääräisiä syötäviä palleroita. Emme päätyneet ostamaan kumpiakaan.

Taksikuski tuntui pyörivän ympyrää ja ehdimme jo huolestua, pääsemmekö koskaan perille. Kuski soitti jollekin, ja pari metriä sen jälkeen saavuimme Padi Madi -guesthousen eteen. Meitä oli siellä vastassa todella mukava nuori mies, joka toivotti meidät hymyillen tervetulleeksi ja saattoi hulppeaan huoneeseemme. Täällä me asuisimme seuraavan viikon:

             

Meijän kämppä!

Ja niin kummallinen kylppärin ovi.
Onhan se mukava katsella toista vessassa istumassa. 

Rojahdettiin matkasta väsyneinä petauspatjattomaan sänkyymme ja nukuttiin neljä tuntia putkeen. Sen jälkeen riitti jo vähän energiaa ympäristön tutkimiseen. Ilma oli ihanan kuuman kostea ja tuoksut mieleenpainuvia. Olimme ihan haltioituneita kaupungin tunnelmasta. Käveltiin lähikaduilla ja nähtiin ensimmäiset katukeittiöt. Yhdessä niistä nainen hakkasi kalaa maassa palikalla päähän. Kala hypähti välillä sivuun, mutta nainen otti sen takaisin ja jatkoi hakkaamista. Päätettiin, että tänään ei vielä syödä katukeittiöstä, koska ensimmäinen yö olisi mukava viettää ilman ruokamyrkytystä. Kyllä sitä myöhemminkin ehtii!

Meidän hoodeilta

Illalla mentiin läheiselle terassille ostamaan drinksut ja fiilistelemään tunnelmia. Meitä palveli kolme mieshenkilöä todella avuliaasti. Pöytään istuttuamme meille tuotiin snackseja lautasella. Siinä oli sipsejä, maapähkinöitä, kuivattuja yrttejä ja jotain pieniä suikaleita. Maistettiin suikaleita ja tiedettiin heti, että ne ovat olleet joskus elossa. Leea näytti: "Täällä sisällä ainakin on jotain mustaa." ja rouskautti tyytyväisenä loputkin suuhunsa. Jenni oli ihan varma, että kyseessä on mato. Katsoi lähemmin, koski, huomasi suikaleella silmät ja kiljaisi. PIKKU KALA! Tarjoilija tuli nopeasti selvittämään tilannetta, joka kääntyi lopulta kaikkien osalta nauruksi.

Drinkitkään eivät olleet niitä tavallisimpia. Jennin drinkissä oli kasa riisiä ja Leean drinkissä kanelitanko. Jouluna voitaisiin ottaa samanlaiset ja yhdistää ne, niin meillä olisi valmis riisipuuro thaimaalaiseen tapaan. Sivumakuna kookos. Kolme tarjoilijaa seisoivat vieressä ja odottivat, että otetaan ensimmäiset kulaukset, hieman hämmentävää. 

Kun lasit olivat tyhjät, tarjoilija toi meille drinkkilistat takaisin ja käänsi eteemme alkoholittomien Mocktails-drinkkien sivun. Hetki mietittiin syytä siihen. Näytimmekö humalaisilta vai eikö ollut muuten vain sopivaa juoda enempää? Oliko alkoholin myyntiin joku rajoitus, oliko kello liian paljon? Emme keksineet vastausta, mutta hyviä olivat alkoholittomatkin! Otimme kuvaa juomistamme, mutta tarjoilijat seisoivat taas vieressä ja kehottivat maistamaan.

Kookoksinen riisikasa ja jelly-kuutiot kanelitangolla

Alkoholittomat hedelmädrinksut tuoksuvilla kukilla

Hotellille päästyämme sänky tuntui maailman parhaalta paikalta ja uni tuli hetkessä. Hienoa olla täällä!