Bussimatkalla Helsinki-Vantaalle saatiin viimein olla kahdestaan pitkästä aikaa ja hihkua lähtöriemuamme. Kukaan muu kun ei oikein pystynyt samastumaan meidän fiiliksiin. Väsymys alkoi painaa jo nyt, 17 tunnin valvomisen jälkeen.
Kentällä taivasteltiin tavaran määrää ja heitettiin 28 kiloa liukuhihnalle.
|
Jenni |
|
Leea |
Ensimmäinen lento oli Norjan Osloon, jossa kökötettiin pitkät 8 tuntia tekemättä mitään. Netti ei toiminut, eikä kumpikaan ollut erityisen energisellä tuulella. Molemmat kaipasivat makuuasentoon, ja vähän syrjemmästä löydettiinkin pari penkkiä ilman käsinojia. Niillä nukuttiin kyljet notkollaan muutaman minuutin pikaunet. Tuntui muuten taivaalliselta!
Kymmenen tunnin jatkolento kohti Bangkokia sujui Norwegianin uudella jättimäisellä koneella. Lento itsessään oli mukava ja tasainen, mutta unen saaminen oli todella hankalaa. Kummallakin oli niskatyyny, mutta siitä huolimatta päät retkahtelivat jatkuvasti ja herättiin noin vartin välein. Kahdeksan tuntia oli matkaa jälkellä, kun Jenni turhautuneena tokaisi: "Pahin painajainen olisi, että heräisin unesta ja edessä olisi vielä 7,5 tuntia koneessa." No niinhän siinä sitten kävikin...
|
Uni ei tule, mutta nähtiinpähän auringonlasku |
|
Vielä jaksaa hymyilyttää, vaikkei muuta jaksakaan |
Vihdoin ja viimein alkoi aamu sarastaa ja ruudulta seurattuna matkaa oli jäljellä enää tuhat kilometriä.
|
Lennettinkö me vahingossa pohjoisnavalle? |
|
Ai tänne tulee muitakin? |
Tiheän pilviverhon jälkeen saatiin ensisilmäys Bangkokista. Näky ihmetytti molempia. Joka paikassa oli neliön muotoisia vesialtaita, joiden ympärillä oli taloja. Ilma oli todella sumuinen ja harmaa, eikä näkymä saanut meitä kiljumaan ihastuksesta. Tässäkö tämä nyt on?
|
Thaimaa, paratiisi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti