Koh Phangan

Täällä me nautitaan auringosta, merestä ja rauhasta!

Matka Bangkokista tänne oli taas hyvin mielenkiintoinen. Jenni pyöri koko päivän kuumeessa peiton alla hytisten, eikä 7 tunnin junamatka kuulostanut houkuttelevalta. Olimme ottaneet selvää junan tarjoamista matkustusvaihtoehdoista, ja päädyimme 1. luokan makuupaikkoihin. 2. luokassa sängyt olisivat yleisellä käytävällä, halusimme omaa rauhaa.

Illalla lähdettiin kuumelääkkeen voimin raahaamaan järjettömän painavia rinkkojamme kadun varteen, josta nappaisimme taksin. Pääsimme asemalle ja meidät ohjattiin ostamaan pakettiliput suoraan Phanganille laivoineen ja busseineen. Jäljellä oli vain 2. luokan lippuja ja niitäkin enää kaksi, kaiken lisäksi eri vaunuissa. Tyydyimme kohtaloomme ja otimme liput. Tunnin odotuksen jälkeen pääsimme junaan, jossa ei sitten ollutkaan mitään muuta kuin harmaita istumapaikkoja. Great. Tässä vaiheessa olisi halunnut palata yöksi hotelliin peittojen alle, mutta tuskastellen istuttiin alas. Jäimme vierekkäin istumaan ja toivoimme, että toisen paikan omistaja suostuisi siirtymään eri vaunuun.

Kun olimme hetken liikkuneet, Leea huomasi, että penkkiemme alle kipitti torakka. EIII! Jennin jalat eivät kertaakaan matkan aikana koskeneet maahan. Siinä vaiheessa meitä alkoi jo vähän naurattaa tämä karu junamatka. Seuraavalta pysäkiltä nousi kyytiin tyttö, jonka paikalla toinen meistä istui. Hän oli onneksi todella mukava ja suostui vaihtamaan paikkaa. Asiaa selvitti meidän lisäksemme kaksi konduktööriä ja yksi tarjoilija. Kaikki muut puhuivat thai-kieltä, paitsi me. Matka sujui täristen, hytkyen ja pomppien niin, ettei vahingossakaan saanut otettua liian pitkiä nokosia. Ilmastointi oli jäätävä, onneksi meille jaettiin pyyhkeitä muistuttavat pikkupeitot. Lämmittivät ainakin mieltä.

Näin me matkustettiin, jalat kippurassa pienen peiton alla. 

"makuuvaunu"

Noin 12 tunnin juna-, bussi-, laiva- ja taksimatkan jälkeen päästiin ihanalle paratiisisaarelle. Näky oli niin rauhoittava! Meillä oli varattuna rantabungalow, johon saatiin viedä rinkat heti.

Meidän bungalowin terassilta

Leela beach

Rantanäkymiä

Oltiin Suomesta ostettu maskit ja snorkkelit, ja haluttiin ottaa ne heti käyttöön. Mentiin omaan rantaan katselemaan näkymiä, ja syvemmältä löytyikin jonkin verran kaloja ja muuta elämää. Pohjassa mötkötteli merimakkaroita ja merisiilien piikit kiiluivat korallien seasta. Onneksi ihan rannassa on pelkkää valkoista hiekkaa, ei tarvitse pelätä uimaan mennessä. Nähtiin myös pieniä koloja pohjassa. Niissä oli aina kala vartioimassa ja taustalla rapu teki hommia (siivoili ja järjesteli). Rapu on ilmeisesti sokea ja tarvitsee kalaa silmikseen. Kiitokset Nikelle asian selvittämisestä :)

Parin tunnin snorklauksen jälkeen meillä komeili selässä jo selvät rusketusraidat. Saas nähdä millaisina papuina täältä joskus Suomeen palataan... 

Iltaa istuttiin resortin ulkoilmaterassilla ja katseltiin upeaa auringonlaskua. Resortin vastaanottovirkailija kertoi ottavansa niistä joka ilta kuvan, koska ne ovat aina erilaisia ja toinen toistaan upeampia. Tässä kuvia muutamalta illalta:

Leea keinussa

Olo oli kuin lapsella, teki mieli ottaa vauhtia :)

Leea ja osa rannan koiralaumasta

Ensimmäisenä iltana menimme sänkyyn iloiten siitä, ettei huoneessamme juokse minkäänlaisia öttiäisiä. Terassillamme asuu valtava koppakuoriainen, jonka kanssa olemme kuitenkin ystävystyneet. Se ei tee muuta kuin tähtää lentäen viisi minuuttia kotikoloonsa ja sujahtaa sinne. Joskus sillä käy kylässä iso ampiainen. Juuri kun olimme illalla saamassa unen päästä kiinni, alkoi ovelta kuulua pientä rapsutusta. Molemmat havahtuivat ja väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Jenni jäi paniikissa peiton alle ja Leea lähti urhoollisesti katsomaan, kuka siellä rapsuttaa. Totesimme kuitenkin, ettei ovea kannata avata ja Leea suihkutti urakalla hyttysmyrkkyä kohti rapinaa. Ei auttanut. Jenni the neuvonantaja antoi sängystä vinkin: "Potkaise siihen oveen!". Leea pamautti jalalla mojovasti ja kas, rapinat loppuivat siihen. Loppuyö meni Leealla ukkosta kuunnellessa ja välillä molemmat herättiin ties mihin pamauksiin, suhinoihin, narinoihin, varjoihin ja kaikenmaailman mölinöihin. Uskomattomin ääni oli naurua muistuttava aavemainen käkätys, jonka aiheuttajasta kummallakaan ei ole mitään hajua. Onneksi meidän ovessa on pieni naula, jonka avulla ovi pysyy kiinni ja me turvassa ulkomaailmalta.

Aamulla herättiin, kun mökin vieressä häärättiin jotain. Menimme ulos katsomaan, ja siellä oli paikan työntekijöitä, joilla on apina narun päässä. Apina juoksee puuhun ja pudottelee sieltä kookospähkinöitä alas. Kävi vähän sääliksi tuota vangittua luontokappaletta, joka turhautuneena pomppii narun päässä ja tekee työtä käskettyä.

Apina töissä

Apina tauolla

Kuvia meidän bungalowista:

Pyykit kuivumassa. Käsin peseminen oli ilmaista!

Maisemat sisältä käsin

Bungalow sisältä. Täällä on umpinainen vessan ovi, mutta se menee kiinni vain puoleenväliin ruostuneiden saranoiden vuoksi. Yksityisyystaso ei siis noussut yhtään.

Syy, miksi tulimme juuri tälle saarelle, olivat lauantaina juhlitut full moon partyt, yhdet maailman suurimmista rantabileistä. Niissä on yleensä 10 000 - 20 000 bilettäjää, useimmat turisteja, jotka tanssivat aamuun asti yhdellä Koh Phanganin rannoista. Ranta on täynnä värivaloin koristeltuja lavoja, joista jokaisessa soitetaan erilaista musiikkia. Juomakojuissa myydään bucketeja, tujuja cocktaileja lasten muoviämpäreissä. Ne ovat kuulemma todella vahvoja, joten päätimme pidättäytyä hillitymmissä drinksuissa. Haettiin mojitoja lähibaarista, yksi lasi sisälsi 2 limeä, kasan minttua, 6cl viinaa ja lorauksen soodavettä. Hinta jäi noin kahteen euroon ja juomat toimivat aika nopeasti. 

Päivällä testattiin ihomaalien pysyvyyttä

Jenni lähdössä full moon partyihin neontähtineen

Toinen kuunpalvoja keltaisessa mekossaan

Meno rannalla oli todella näkemisen arvoista. Tuhannet ihmiset bilettivät neonvärisissä full moon party -paidoissaan ja kantoivat ämpäreitä käsissään. Melkein kaikkien (myös meidän) ihoihin oli maalattu pimeässä hohtavilla neonväreillä kaikenlaisia kuvioita, jotka näkyivät upeasti uv-valoissa. Tunnelma oli loistava ja ihmiset hyvällä tuulella, juttelimme monien kanssa ja meillä oli hauskaa. 

Valitettavasti rannalla tapahtui myös kaikenlaista vähemmän hauskaa. Tyhmänrohkeat turistit hyppivät narua palavalla hyppynarulla. Jos ei päässyt narun yli, sai palovamman. Eräskin nuori mies kompastui kolme kertaa ennen kuin tajusi lopettaa. Samaisessa paikassa tehtiin myös muita typeriä temppuja tulen kanssa. Ihmiset käyttivät rantavettä vessana ja jokainen jaloille huuhtoutunut aalto tuntui ällöttävältä. Eräskin tyttö meni shortseineen veteen, kyykistyi ja pissasi mereen housujensa läpi. Kaunista. Tuntui, että moni oli jättänyt järkensä hotellille. Meitä nauratti ihan mahdottomasti, kun katseltiin rannan päädyssä olevan tanssipaikan ihmisiä. Myötähäpeän määrä oli valtava. Nähtiin myös, kun eräältä pojalta varastettiin puhelin ihan meidän vierestä. Omat rahat ja luurit olimme piilottaneet hameen alle rahavöihin, ja mikäli olet joskus näihin bileisiin tulossa, sitä voi todella suositella. 

Festariruokana oli kevätkääryleitä. Tarjolla oli myös lihaa, mutta lihansyöjä-Jenni päätti ruokamyrkytyksestä viisastuneena välttää ne ja pitäytyi kasvisruuassa. Lihamötköt kun olivat ilmeisesti maanneet rantalämpötilassa muutamia tunteja. Ai mitkä hygieniapassit tai käsienpesupaikat?

Bileet olivat maineensa veroiset, ja voimme suositella niihin joskus tutustumaan. Kaikki menee hyvin, kunhan pitää humalatilansa muihin nähden astetta järkevämmällä tasolla. Muistettiin katsella jalkoihimme ja varoa lasinsiruja, meille ei tullut mieleenkään lähteä uimaan tai ostaa taikasienidrinksuja. Maalaisjärjellä tuolla pärjää.

Jos joku innostui, täältä voi lukea lisää:  http://www.fullmoon.phangan.info/

Bileiltaa lukuunottamatta ollaan otettu todella rennosti ilman minkäänlaisia aikatauluja. Olemme uineet, nauttineet ruuasta, ihmetelleet ympäristöä ja rapsutelleet rantakoiria. Tässä resortissa tuntuu olevan oma koiralaumansa. Niitä on kuusi, ja niillä on selvästi oma hierarkiansa. Meilläkin on nyt oma koira, Majoneesi nimeltään. Se on täynnä punkkeja ja kirppuja, ja jokaisen hellittelykerran jälkeen uimme käsidesissä. Ihana piski <3

Majoneesi, tutummin Kirppu-Majo

Majoituspaikkamme nimi on Leela Beach Resorts, ja voimme todella suositella tätä paikkaa, mikäli joku haluaa joskus tulla Full Moon Partyt testaamaan. Jopa bileiltana täällä oli ihanan rauhallista ja idyllistä, ja rannalla ei ole turistimeininkiä. Useimmiten saamme uida ja ottaa aurinkoa ihan omassa rauhassa. Iltaisin terassilla istuskelee ihmisiä, mutta tunnelma on silti hyvin kotoisa ja mukava. Resort on aivan lähellä bilerantaa (5 minuutissa kävelee sinne), mutta mölyt ja hölmöt kreisibailaajat eivät tule tänne. Bailujen jälkeen on mukava viettää aamupäivänsä uimalla meressä, joka ei ole täynnä pissaa, lasinsiruja ja roskaa. Tästä on lyhyt matka myös ostoskujille, joista löytää jos jonkinlaisia rantavaatteita. Henkilökunta on todella avuliasta ja mukavaa, täällä tuntee olonsa tervetulleeksi. Olemme viihtyneet täällä loistavasti ja sijainti on lähes täydellinen upeine rantoineen.

Maisemia ja muita kuvia:

Lisää keinuttelua

Koirat käy vedessä vilvottelemassa

Sateitakin on ollut, mutta ne eivät ole meitä haitanneet

Ruoka on ollut pääsääntöisesti todella hyvää

Meidän resortin rantabaari

Chillailualue 

Boardwalk vie Light House Resortille, jonne kuulemma ei kannata majoittua. Sieltä tuli kaksi reppureissaajaa tänne, kun bungalow oli ollut niin kaamea. 

Ripu Rapuset

Lisko odotteli ruokaa suu auki

Meidän ranta korkealta kuvattuna

Tykästyimme paikkaan niin paljon, että päätimme ottaa vielä muutaman yön lisää. Tarkoituksena olisi keskiviikkona lähteä kohti seuraavaa kohdetta, todennäköisesti Phuketia. Siihen asti nautimme täällä olosta täysin siemauksin ja käymme aamuisin vesijumpalla omassa rannassa, kuten tänään :D Puistokotiin vesijumppaterveiset, tiputanssittiin myös! Nakit ja muusi odottaa huomisaamuna.

Paljon hyvää ja vähän huonoakin

Tänään oli pyykkipäivä. Aamulla reippaasti pakattiin vaatenyssykät mukaan ja roudattiin ne noin kilometrin päässä olevaan pesulaan. Siellä oli kaksi nuorta miestä, jotka eivät puhuneet englantia lainkaan. Selvitimme heidän palveluhinnastoaan osoittamalla, että pyykit ovat tulossa pesuun ja kaikki oli ok. Mies näytti kellostaan, että kuudelta voisimme palata takaisin. 

Ajattelimme viettää viimeistä Bangkok-iltaa itseämme hemmotellen. Menimme thai-hierontapaikkaan, jossa Leea otti jalka- ja Jenni yläkropan hieronnan. Käsittely oli vähän erilaista kuin Suomessa, mutta ihanan rentouttavaa. Muutamaa mustelmaa odotellessa...

Hieronnan jälkeen nukuttiin hotellilla makoisat parin tunnin unet. Herättiinkin sopivasti kuudeksi pyykkejä hakemaan! 

No...

Mies oli vaihtunut, nyt siellä oli täysin uudet kasvot meitä vastaanottamassa. Hän heti tiesi, millä asialla olemme ja haki pyykkinyssykät kaapista. Ihmettelimme vähän, kun ne olivat edelleen mytyssä muovipusseissa. Mies alkoi lajitella vaatteita siinä ostoskeskuksen aulassa kaikkien nähden. Hän otti alusvaatteet pesupusseista ja pyöritteli niitä selvitellen, mihin kategoriaan kuuluvat. Urheilurintsikat olivat varsinkin suuri hämmennys. Meitä alkoi vähän hävettää ja kun naurahdimme, mieskin alkoi hihitellä ja meni penkomaan alusvaatteita pöydän taakse kumartuen. Pikkuhousut lentelivät ympäri lattioita, ja jokaiset rintsikat saivat miehen kihertämään. Meitäkin nauratti tässä vaiheessa aika paljon. Sen jälkeen tuli muiden vaatteiden vuoro. Mies otti jokaisen vaatekappaleen erikseen ja tutkaili, mikä mikäkin on. "Trousers, undershirt, dress". Kun vaatteet oli purettu, hän alkoi lajitella niitä omiin pinoihin. Tässä vaiheessa aloimme jo auttaa, koska aikaa vaan kului. Laitettiin mekot, paidat ja housut omiin pinoihinsa. Tämän jälkeen ne tietenkin vielä piti laskea, joten mies kävi jokaisen vaatekappaleen vielä kolmannen kerran läpi. Hän merkkasi lapulle, montako mitäkin vaatetta oli. Sitten mies teki pitkän laskutoimituksen laskimellaan, ja tässä välissä me jo viikkasimme vaatteet pakattaviksi. Mies näytti meille yli 40 euron loppusummaa ja kertoi, että voimme tulla hakemaan pyykit lauantaina. MITÄ?? Eikö ne olleetkaan vielä puhtaita? Kielimuurin takia emme saaneet miestä ymmärtämään, että olemme lähdössä jo seuraavana päivänä, emmekä voisi odottaa lauantaihin. Pakkasimme vaatteet 20 minuutin shown jälkeen takaisin kassiin (mies noukki heittelemänsä LIKAISET alusvaatteet hämmentyneenä naureskellen) ja lähdimme roudaamaan likapyykkiä takaisin hotellille. Että sellaista... Teimme päätöksen, että ainakaan alusvaatteita ei enää viedä kenenkään muun pestäväksi.

Pyykkirumban jälkeen piti ottaa vähän hermolepoa hotellilla, mutta illaksi suuntasimme jo muihin tunnelmiin. Meiltä kolmen minuutin kävelymatkan päässä on hotelli, jonka katolla on hulppea näköalaterassi. Siellä ystävällinen ladyboy otti meidät vastaan ja saattoi drinksuille. Näköalat olivat ihan mielettömät!

Meidän hedelmä- ja marjadrinksut

Hissillä menossa kerrokseen 45

Tänne täytyy ehdottomasti tulla toistekin! 

Illalla kun yritimme saada unta, alkoi salamoida taivaan täydeltä. Huone vaan välkkyi, mutta jyrinää ei kuulunut. Näissä diskovaloissa unen saanti oli vähän hankalaa kummallakin. Jenni tuli myös jostain syystä melko huonovointiseksi, eikä senkään takia saanut nukuttua. Olimme illalla syöneet kaupasta ostettuja chili-basilika-sipsejä ja karamellisoituja popcorneja. Niillä Jenni päättikin laatoittaa wc:n uudelleen. Tai ainakin roskiksen. Huono olo loppui siihen, mutta unettomuus vaivasi koko loppuyön. Aamulla olo oli todella voimaton, ja meillä olisi ollut huoneen luovutus kello 12. Päätimme kuitenkin maksaa vielä yhdestä yöstä (18€), jotta voisimme levätä koko päivän. Illalla kymmeneltä lähtee yöjuna kohti Surat Thania, ja siellä meidän olisi tarkoitus matkustaa. Päivällä Jennille nousi vielä kuume, joka toivottavasti on selätettävissä kuumelääkkeillä. Tulihan se ruokamyrkytys sieltä! 

Muutenkaan sängyssä löhöily ei kuulosta yhtään hassummalta tavalta viettää tätä päivää. Ensi kerralla kuulumiset lähetetäänkin Koh Phanganin saarelta. Siellä on lauantaina suuret full moon partyt, jotka on pakko nähdä. Bloggaamme seuraavan kerran rantabungalowistamme!