lauantai 7. joulukuuta 2013

Koh Lanta

Aamulla odoteltiin noin 1,5 tuntia hotellin aulassa kyytiä. "Se on matkalla, ihan kohta täällä.", kuultiin monta kertaa. Luultiin menevämme laivalla saarelle, mutta puolen tunnin minibussissa istumisen jälkeen selvisi, että mennäänkin koko matka sillä. Meno oli taas tuttuun tapaan vauhdikasta ja auto aivan piukassa porukkaa. Ei siinä vielä mitään, mutta kaikki penkkien väliset kolot oli täytetty rinkoilla ja laukuilla. Lautalle änkeytyi monta minibussia ja se oli aivan täynnä. Mietittiin, että jos lautta uppoaisi, olisimme aika lahjakkaasti autossa jumissa rinkkojen takia. No, onneksi ei uponnut!

Turvallisen näköisiä lauttoja

Matkan varrella meidät jätettiin hetkeksi jonkun matkatoimiston eteen. Meidät ohjattiin tiskille, jossa nainen kysyi, joko meillä on huone Lantalta varattuna. Ei ollut, ja sanottiin että mielellämme etsitään se vasta sieltä. Nainen kertoi, miten paljon järkevämpää varaus oli tehdä hänen kauttaan ja että hän voisi esitellä vaihtoehtoja. Löytyi hyviä paikkoja hintaan 1300b/yö (n.30e). Sanottiin, että ihan liian kallista, voisimme itsekin etsiä jonkun. No, kohta hän tarjosi tonnin huonetta, joka oli edelleen meistä liian kallis. Kuulemma Lantalta ei löydy halvempaa! Emme uskoneet, vaan aloimme tehdä lähtöä, niin virkailija soitti jonnekin ja sai 800b meille bungalowin. Suostuimme ottamaan sen yhdeksi yöksi, vaikka tiesimme senkin olevan ylihintainen. Lopulta kun seuraavana päivänä neuvottelimme jatkoöistä resortimme henkilökunnan kanssa, saimme loput yöt 600 bahtilla. Tässä taas huomaa, miten turisteja joskus yritetään vedättää. 600 bahtin bungalow oli todella hyvätasoinen, lähellä merta ja ilmastoinnilla varustettu, joten takuulla olisi löytynyt vieläkin halvempia. 

Nyt on hyvä reissata, kun vähän on käsitystä hinnoista. Ei viitsitä maksaa ruuasta riistohintaa, tosin joskus tekee mieli maksaa siitä, että pääsee viihtyisään ravintolaan. Vaatteista saa helposti tingattua melkein puoletkin pois, samojen mekkojen lähtöhinta saattaa vaihdella 300 bahtia, eli jotkut todella yrittävät kiskoa kaiken mahdollisen. Eikä kai siinä mitään väärää ole, jos kerran maksajia löytyy. Pienihän meille joku 100 bahtin (2,5e) tinkaus on, mutta lämmittää se mieltä :D

Meidän bungalow pinkkeine lattioineen

Kiva terassi ja oma piha, tuolla sai olla ihan omassa rauhassa.

Näkymä sängystä

Vieressä kulki joki

Ruohoa! Ihan ku ois Suomessa.

Leea erehtyi laittamaan hyttysmyrkkyä ympäri kämppää. Siitä koitui tuhansien murkkujen joukkotuho.
Koh Lanta viehätti meitä heti. Rauhallinen, 32 kilometrin pituinen ranta ja vain vähän ihmisiä. Rannalla oli lukuisia baareja, jotka ilta-aikaan muuttuivat tosi tunnelmallisiksi istuskelupaikoiksi. Hyvä meininki, muttei mitään biletystä ja turistiörvellystä.



Hiekkaa ja simpukan paloja, ei muuten meinannu lähteä millään irti ihosta!








Koiranpentu, joka pelkäsi aaltoja

Ripurapuja oli ihan mielettömästi
Käytiin kaupungissa metsästämässä long tail boat -kuskia, joka ois vieny meidät päiväks jonnekin pikkusaarille. Pyörittiin ympäri satama-aluetta, mut ei meinattu löytää yhtäkään.

Jenni löysi mielestään hyvän oikoreitin...

...ja matkalla nähtiin kuollut kissa.

No, ehkä se reitti ei ollutkaan niin hyvä.

Kengätkin hajos
Noi äijät vaan naureskeli tuolta paatilta :D
Löydettiin myös silta, ja lähdettiin uteliaisuuttamme katsomaan, mihin se johtaa. Siellä olikin vastassa aivan toinen maailma. Jotain paikallisia asui moisissa hökkelöissä, kyllä taas osasi arvostaa omaa kotia tuon näyn jälkeen.

Silta näytti vielä ihan hienolta...

...mutta siihen se sitten jäikin

Noissa asui väkeä lapsineen. Ei kehdattu kuvata, kun tuli muutenkin vähän rich bitch olo siellä pällistellessä.
Kun oltiin kysytty muutamalta pitkähäntäveneen kuskilta ja muutamalta matkanjärjestäjältä, suostuttiin uskomaan, että veneen vuokraus maksaisi aika paljon. Helpompaa olisi mennä valmiille retkelle, kun ei tarvitsisi etsiä kuutta henkeä kustannuksia jakamaan. Varattiin sitten retki neljälle saarelle seuraavaksi päiväksi. Eihän se taaskaan mennyt ihan putkeen...

Aamulla odotettiin puoli tuntia taksia, kunnes selvisi, että taksi oli koko ajan odottanut kahdenkymmenen metrin päässä. Mistäs me se voitais tietää, kun auto seisoo hiljaa ilman valoja tienpenkassa, eikä ketään näy missään. Meille oli sanottu paikka, josta meidät tultaisiin hakemaan, joten siinä odotettiin kuuliaisesti. Muu porukka oli varmaan tosi mielissään autossa kököttämisestä. Matka satamaan oli taas yhtä kaasua ja jarrua. Istuttiin avolavataksissa ja pidettiin kiinni kuka mistäkin. Välillä pysähdeltiin ja kuski kävi toimittamassa jotain asioita, ei hajuakaan että mitä. Vähän ennen satamaa pysähdyttiin yhteen risteykseen tuntemattomasta syystä noin vartiksi. Siellä vain istuttiin ja odotettiin, kunnes jatkettiin matkaa laiturille, joka oli 50 metrin päässä. Vihdoin kun päästiin veneeseen, jouduttiin istumaan veneen keulassa, johon aurinko porotti täydellä teholla. Matkaa oli edessä kuulemma noin kaksi tuntia. Muita paikkavaihtoehtoja ei ollut, koska paatti oli niin täynnä. Tässä vaiheessa hieman tuskastutti... Lähdettiin ajelemaan kohti saaria, kunnes parin kilometrin jälkeen moottori teki tenän. Siellä sitten kelluttiin keskellä ei mitään ja odotettiin, saisivatko kuskit moottorin kuntoon. Sieltä oli joku hihna hiertynyt melkein poikki, eikä tietenkään mukana ollut toista. Pian oli väliaikainen ratkaisu valmis ja lähdettiin takaisin satamaan! Leea ehdotti tässä vaiheessa, että lähdettäisiin kotiin, mutta Jenni halusi jäädä kokemaan loputkin hienosta retkestä. Satamassa odoteltiin auringon paahteessa, kun kuski lähti skootterilla hakemaan varaosaa. Onneksi moottori lopulta tuli kuntoon ja päästiin lähtemään uudestaan vesille. 

Oltiin molemmat todella väsyneitä ja vain nuokuttiin kaikki ajomatkat. Ensimmäiselle saarelle päästyämme toivonkipinä jo vähän heräsi. Mutta mitä suotta, pysähdyimme sinne vain jättämään pari tyyppiä kyydistä. Ja matka jatkukoon! Lopulta päästiin snorklailemaan, mikä ei ketutuksen takia tuntunut mitenkään upealta asialta. Onneksi vedenalainen maailma ja viileä (30-asteinen) vesi sai mielialan kääntymään paremmaksi.

Toisella saarella päästiin uimaan luolaan. Meitä nauratti, kun paikalle saapuessamme luolastosta tuli kymmenien kiinalaisten jono. Ne meni ihan peräkanaa pelastusliiveineen ja piti kiinni toisistaan. Pienestä luolan suuaukosta niitä tuli solkenaan ja ne oli ihan innoissaan. Vihdoin mekin päästiin uimaan luolaan, ja se oli aika pelottavaa! Meidän porukalla oli kaksi pientä taskulamppua, ja ilman niitä ei oltaisi nähty yhtään mitään. Pimeys oli ihan totaalinen. Sen lisäksi kuskit vielä pelotteli meitä jännittyneitä turisteja. Siinä vaiheessa, kun teki jo mieli kääntyä takaisin, alkoikin edessä näkyä valoa ja lopulta päästiin hienoon laguuniin, joka on vuorten sisässä. Se oli kieltämättä hieno paikka. Kannatti lähteä! 

Luolan jälkeen mentiin vielä snorklailemaan ja rannalle syömään ja ottamaan aurinkoa. Nukuttiin jokainen välimatka ja aurinkoa ottaessa simahdettiin puoleksitoista tunniksi. Herättiin siihen, kun meitä huudeltiin takaisin veneeseen. Ne varmaan mietti et mikä hitto noita vaivaa... :D

Loppufiilikset olivat ihan hyvät, vaikka alku tökkikin. Tästä lähtien kyllä harkitaan erittäin paljon järjestetyille matkoille lähtemistä. Kaksi on takana ja kummastakaan ei jäänyt mitään kovin hienoja muistoja. No, vielä tulee ärsyyntynyt blogiteksti jostain retkestä, odottakaahan vain!

Tähän väliin kuvia taas:

Meidän resortin E-mail -talo. Eikö "internet" riittäis? :D



Siellä oli parit katkaravun kaltaiset auringossa autotien varressa kuivumassa. Eipä taideta ihan heti tuollaisia tilata ravintolassa, joskus olis parempi ku ei vaan tietäis. Hmm.. Tai no, me ei varmaan tiedetä puoliakaan :D


Tuk tukilla me vaan kurvailtiin

Mikä moottoripyörämies!

Mikäköhän huvila tähän oli valmistumassa

Paikallinen vesitorni. Ja välillä vesi oli katkaistu, mutta se vissiin oli ihan normaalia. Johtuikohan sitten rukoushetkestä vai mistä, se jäi epäselväksi.

Gasoline laundry service, nää on sellasia monitoimipaikkoja täällä aina. Tuosta voi ostaa bensaa skootteriin.
Me oltiin jo pitkään haluttu mennä thairuuan kokkauskurssille. Jossain vaiheessa kuitenkin mietittiin, että oisko vielä parempi vain pyytää jotain opettamaan meitä. Koska meidän resortilla oli aika hiljaista ja siellä oli monta mukavaa naista, päätettiin kysyä heiltä, josko voisivat opettaa. Pomolta ilmeisesti lupa irtosi, ja seuraavana päivänä jo päästiinkin heidän keittiöönsä kokkailemaan. Yksi naisista otti videota ja selosti, tapahtuma oli heille ilmeisen huvittava kikatuksesta päätellen. Ei se mitään, meillä oli kaikilla tosi hauskaa ja opittiin tekemään Tom Yum -keittoa, kevätkääryleitä ja kasviscurrya. Oli huippuhyvää!

Yks selostaa videolle tapahtumia

Tästä aloitettiin

Kaasuliedellä tehtiin. Ainakin viis ihmistä maistoi samaa soppaa samalla lusikalla, ei täällä oo niin tarkkaa. Tekevät muuten ihan samaa joka paikassa, kokki saattaa samalla lusikalla maistella monta kertaa sieltä kattilasta.

Lapset oli innoissaan mukana puuhissa




Ja siinä valmiit sapuskat

Onnelliset kokkikolmoset
Koh Lantalla oli myös yhdet hienoimmista auringonlaskuista. Yhtenäkin iltana istuttiin ihan haltioituneita hiljaa katsomassa, kun kirkkaankeltainen pallo laski meren taakse. 




How cute is she!

Taivaallisen hyvä kanasalaatti

Liekitettyä banaania jäätelöllä








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti