Phuket, Patong beach

Koh Phangan oli aika jättää taakse ja jatkaa matkaa kohti Phuketia. Miksi? Halusimme nähdä paikallisen turistirysän. Ajattelimme säästää yhden yön majoituskustannukset, joten otimme liput yölaivaan. Sehän se olikin sitten mielenkiintoista... 

Hotellilta lähdettiin lavataksilla, joka puikkelehti pikkuteitä tuhatta ja sataa. Siinä sitten pideltiin molemmin käsin kaiteista kiinni, jotta ei tiputtaisi ulos, olihan auton perästä avoin tiputus maahan. 

Yölaiva oli taas ihan oma juttunsa. On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun näimme, missä seuraava yö vietettäisiin. Käytävillä ei mahtunut kulkemaan suorassa, ja sängyt (= 2cm korkuiset patjat) olivat n. 60 x 160 cm kokoisia ja niissä nukuttiin kylki kyljessä täysin tuntemattomien kanssa. 

Tervetuloa siskonpetiin

Vai houkuttelisiko yläsänky enemmän?

Kun laiva lähti liikkeelle, valot sammuivat ja ihmiset alkoivat nukkua. Osa ikkunoista oli auki ja laiva keinutti mukavasti jalka-pää-suunnassa. Olo oli fantastinen! Jennille tuli matkustajarivissä maatessaan elävästi mieleen kuva, jonka oli joskus ottanut Washingtonin kansallismuseossa:

Patjoissa ja tyynyliinoissa oli outo haju ja pieniä kuivuneita veriläikkiä siellä täällä. Siitä olisi voinut päätellä, että laivassa oli ihmisten lisäksi muitakin matkustajia. Jenni the ötökkälover oli tosi innoissaan, kun juuri ennen nukahtamista niskasta nappasi kiinni joku pieni ällötys. Nähtiin vain, kuinka se juoksi pakoon patjan reunan yli. Ei nukuttanut, ei. Hyttysmyrkyt ympäri patjaa ja unta palloon, koko yön ötökkäsaldo kasvoi seitsemään iljettävään lutikkaan, joiden elämä päättyi aika nopeasti. 

Laivan piti olla perillä kuudelta aamulla, mutta neljältä syttyi valot ja oltiin satamassa. Aijuu, me ollaan Thaimaassa... Hypättiin uuteen lavataksiin tomeran mamman huutojen saattelemana ja ajettiin Surat Thanin öisiä kujia keskelle ei mitään. Tai no, oli siellä kälyinen matkatoimisto ja kaksi papparaista vartioimassa. Ilman mitään ohjeistuksia meidät jätettiin matkatoimiston pihaan, eli kadulle, muovituoleihin istumaan. Päättelimme, että tässä odotettaisiin kolme tuntia ennen bussin lähtöä, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Mikäs täällä istuessa!

Bussimatka alkoi puoli seitsemältä ja Phuketissa oltiin kahdentoista jälkeen. Matkalla oli muuten ihan hyvä nukkua, mutta kieltämättä pieni kuolemanpelko varjosti unta. Aina kun avasi silmät, oltiin hurjan näköisessä tilanteessa. Välillä kolme autoa vierekkäin, välillä rekka oli tulossa kohti ja väistettiin viime tingassa. Vuoristoinen tie hurjine mutkineen ja väärällä kaistalla ajamisineen tuntui välillä aika hurjalta. Turvavyöt? Ai mitä ne on? Onhan ohjaamo täynnä onnea tuovia amuletteja, joiden avulla säilytään hengissä.

6 tunnin bussimatka alkakoon

Bussissa ei ollut vessaa, mutta onneksi asemalla oli näinkin mukava ja siisti. Vettä vaan ja hurlumhei!

             

Maisemia matkan varrelta

17 tunnin matkaamisen jälkeen oltiin vihdoin Phuketissa. Maisemat hivelivät silmiä. Patong beach on unelmien paratiisiranta!

Paljon hienompaa kuin Koh Phanganilla, vai mitä? ;)

Ei muuten käyty edes kertaakaan uimassa 

Täälläkö meidän pitäisi viettää viisi yötä?

Hotellihuone sentään oli todella edullinen, ja ihan luksusta aiempiin verrattuna. Tähän väliin pakko mainostaa, jos joku (hölmö) on Patongille menossa: Troy guest house oli todella siisti, hieno ja edullinen paikka! Maksettiin alle 10€/yö tuosta huoneesta. Ei ötököitä, ei mitään huonoa sanottavaa, henkilökunnan iloisuus ilahdutti päivittäin.

Matkan varrella tarttui mukaan kivoja saksalaisia tyyppejä. Heidän kanssaan pyörittiin pari iltaa, ja meidän vakkaripaikaksi muodostui vaaleanpunainen minipaku. Sieltä ostettiin monia bucketeja, eli drinksuja Thaimaan tapaan. Ihan vaan koska janotti.

 

Nam nam 

Tytöt minivanilla. Tarjoilija oli ihan huippusöpö ja tosi hauska. Halusi aina poseerata meidän kanssa :)

Näitä näkee täällä aika paljon. Bucket on ämpäriin tehty drinksu, jossa on aika paljon alkoholia.
Hinta ei päätä huimaa, yksi ämpäri on noin 6 euroa. Se riittää aika hyvin yhdelle naiselle yhdeksi illaksi...

Iltaisin oli mukava hengailla kaupungilla istuskelemassa. Ainoastaan todella yllättävät ja todella rajut sateet saivat välillä kipittämään nopeasti suojaan. Sade saattoi alkaa hetkessä ja loppua yhtä nopeasti. Vettä oli välillä nilkkoihin asti. No, ainakaan torakat ei hypi silmille. 

Linda, the story teller :)

Jotenkin nää sähköviritykset ja rankkasateet ei sovi yhteen.

Meitä on täällä kauhistuttanut todella paljon paikallinen skootterikulttuuri. Kaikki kulkevat skootterilla (joko vuokratulla tai taksina toimivalla) paikasta toiseen. Päivitellään aina välillä, miten ihmiset ajavat ilman kypärää ja hyviä kenkiä, istuvat kyydissä ties miten päin ja välillä saman skootterin päällä kulkee kolme-neljä ihmistä. Sovittiin, että sellaiseen kyytiin ei täällä muuten mennä. 

Ekana yönä lähdettiin kahden jälkeen clubilta kohti guest housea. Niin ja missä se olikaan? Olimme ihan hukassa ja koetimme kysellä paikallisilta neuvoja, onneksi muistettiin edes osoite. Ainakin viiden neuvojan ja parin kilometrin jälkeen meille alkoi tulla tunne, että olemme totaalisen väärässä paikassa. Paikalle pyyhälsi skootteritaksi, joka kysyi, tarvitsemmeko apua. Hän ei oikein osannut neuvoa, mutta pyysi meitä hyppäämään kyytiin. Kieltäydyimme ja kerroimme, että meitä pelottaa moinen touhu. Kun hetken päästä tajusimme, ettei meillä ollut kovin monta vaihtoehtoa, hyppäsimme pikkumiehen kyytiin ja olimme tilanteessa, jossa meidän ei pitänyt koskaan olla. Kolme päällä, flip flopit jalassa, ei kypärää ja pimeät kadut = turvallista!

Onneksi pääsimme perille ehjin nahoin, olimme todella helpottuneita. Kuski oli ihana, hän olisi kyydinnyt meidät ilmaiseksi. Annoimme kuitenkin 200 bahtia kiitokseksi avusta ja rauhallisesti ajetusta kotimatkasta.

Patongin meno alkoi käydä nopeasti todella rasittavaksi. Taukoamatta joku tarjoaa kyytiä, hierontaa, ostettavaa, päiväretkeä, ruokaa, thai boxing -näytöksiä ja milloin mitäkin ping pong -showta. Jos et tiedä, mikä ping pong on, kannattaa tutustua esim. googlen avustuksella. Kaikkein paras oli, kun meille tarjottiin ping pong showta naisille. Kyllä, siis miehen esittämänä. Siihen kuului sikarin polttelua nimeltä mainitsemattomalla kehon aukolla, rumpu- ja pianoshowta yhdellä toisella vekottimella ja mitä kaikkea. Arvatkaa käytiinkö?

Kun oltiin kuunneltu kauppaamista kolme päivää, mentiin ostamaan tyhjät t-paidat ja kirjoitettiin niihin viestit kaikille kaupustelijoille:

Paidat todella toimivat! Ne aiheuttivat paljon naurua ja mielenkiintoisia reaktioita. Todella moni kauppias piti meidän paitoja erittäin hauskoina ja unohti kaupustelun siihen paikkaan. Hierojat lukivat tekstit ja olivat ihan hiljaa, jotkut taksikuskit vain nyökkäsivät ja näyttivät meille tietä ohitse. Oli hienoa saada ihmiset hyvälle tuulelle ja edes hetkeksi pois työroolistaan. Suosittelemme tekemään tällaiset, mikäli kuljette täällä turistialueella. :)

Vaikka Patong ärsytti meitä monella tavalla, oli siellä hyviäkin juttuja. Tavattiin todella mukava burmalainen räätäli, jonka kanssa käytiin höpöttelemässä päivittäin. Jätettiin hänelle myös tehtäväksi pari paitaa, jotka käymme noutamassa jossain vaiheessa. Hänen kanssaan oli todella mukava jutella ja hän lupasi auttaa, mikäli meille tulisi jotain ongelmia Thaimaan reissullamme. Myöhemmin, kun olimme jo lähteneet Phuketista, räätäli soittelikin meille ja kyseli kuulumisia, aika hauskaa :)

Söimme myös tähänastisen reissumme parhaat ruuat eräästä katukeittiöstä. Kanaa ja kalaa suoraan grillistä ja hyvät riisisetit. 

Juti.. eiku siis thaikku rillaa

Kanaa

ja kalaa

Taas näitä! Ainoa, mikä jäi syömättä...

Meidän oli tarkoituksena vuokrata asunto jostain päin Thaimaata niin, että meillä olisi jossain tukikohta. Pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin totesimme, että mieluummin reissaamme paikasta toiseen, joten pian on kevennettävä matkatavaroita ja otettava uusi asenne matkaamiseen. Suunnittelimme, että voisimme mennä seuraavaksi katsomaan Koh Phi Phitä ja muita lähialueen saaria. Sen jälkeen lähtisimme Khao Lakiin sukeltamaan. Jennin kaveri on siellä sukelluskouluttajana ja sovimme hänen kanssaan jo alustavaa aikataulua. Tuskin maltamme odottaa!

Viisi yötä Patongilla alkoi riittää. Meidän saksalaiset kaverit olivat löytäneet Phi Phi -saarelta kivan majapaikan, joten päätimme lähteä heidän seurakseen sinne pariksi yöksi. Ihana päästä pois näiltä kaduilta!