Koh Phi Phi

Matkaan lähdettiin heti aamusta ja minibussi kyyditsi meitä kohti satamaa muutaman mutkan kautta. Leeaa nämä mutkat vähän kammoksuttivat aiheuttaen matkapahoinvointioireita. Laivakyyti sujui nopeasti ja taas kohta me kannettiin rinkkoja hikipisaroiden valuessa otsalta.

Majapaikka johon meidän oli tarkoitus mennä, sijaitsi aivan keskustan laidalla, vähän hämärän tien päässä. Paikka vaikutti kuitenkin oikein kivalta ja viihtyisältä. Ensimmäistä kertaa yövyttäisiin hyttysverkon ja tuulettimien alla.

Löhöterassi

Meillä olis ollut tilaa muillekin! :)

Heti kun olimme saaneet rinkat selästä, laitettiin bikinit päälle ja lähdettiin rantsulle. Oli ihanaa olla taas oikeasti meren ääressä.

Veden korkeus vaihtelee paljon ja välillä oli vaikea ajoittaa uimiset oikeisiin kellonaikoihin
(jos halusi uida muutakin kuin käsipohjaa)

Iltaa vietettiin saksalaisten kavereiden kanssa tulishowta katsellessa. Tulitaiteilijat esiintyvät saaren rantabaareissa joka ilta ja mekin oltiin esityksiä useampaan otteeseen katsomassa. Tuntui hurjalta seurata, kun joukon jatkeena pieni poika (ehkä noin 7-vuotias) pyöritti palavaa keppiä joka ilta muiden taiteilijoiden tavoin. Saa nähdä minkälainen mestari hänestäkin kehittyy. Parhaat esitykset ja taitavimmat tulitaiteilijat löytyy muuten Carlitos barista, satamarannalta.

Siellä se pikkupoika pyörittää...

Tää on yks bilesaari, tässä yksi rantabaareista

Tässä pari kuvaa jo Phanganillakin nähdyistä tyhmistä turisteista, palavista hyppynaruista ja limbotangoista. Joka ilta siellä joku hyppää (ja polttaa itsensä). Limboajat palkitaan joka alituksesta snapsein, näyttää hyvin väkeä motivoivan.

Tais pikkusen jänskättää kummiskin

Parasta jälkeä seuraa, kun toinen mokaa ja molemmat hyppääjät ovat eri puolilla palavaa narua

Uskaltaisitko itse kokeilla?

Koh Phi Phi tunnetaan oikeana bilesaarena ja tämän kokemuksen perusteella voimme yhtyä samaan. Keskustan baareissa musiikki pauhaa aina kello kahteen asti ja tämän jälkeen voi hyvin siirtyä vielä pariksi tunniksi rantabileisiin. Baareissa tarjoillaan buckettien ja muiden alkoholijuomien lisäksi vesipiipun polttelua, ilokaasua, ja löytyy listan takaa ruohoakin. Meno on kyllä välillä sen mukaista ja muutenkin tuntuu, että saarella suhtaudutaan aika hövelisti polttelukulttuuriin. Ollaan me kaksi poliisia nähty, mutta kai ne on lahjottu.

Jo ensimmäisenä iltana rannalta hotellille kävellessä Leea törmäsi pöllyissä olevaan hemmoon ja pelko valtasi koko mielen. Nopeasti lukkojen taakse ja piiloon. Mutta mitä ihmettä, lukot olivat puolittain irti, eikä edes mikään ikkunoista meinannut mennä kunnolla kiinni tai lukkoon! Miksi kaikki ikkunat näyttivät kiinni olevilta, mutta olivatkin auki? 

Kaiken lisäksi meidän majapaikan ympärillä oli koko päivän pyörinyt aika epämääräistä väkeä ja paikka tosiaan sijaitsi ihan syrjässä. Meidän saksalaiset kaverit kertoivat pelanneensa biljardia joidenkin merirosvojen kanssa ja kuulleet, että täällä käytiin jotain kauppaa.. Iiks!

Taas yhden levottomasti nukutun yön jälkeen päätettiin lähteä etsimään uutta yöpymispaikkaa. Pojat olivat lähdössä saarelta, eikä todellakaan haluttu jäädä samaan paikkaan kahdestaan enää toiseksi yöksi. Löydettiin kiva ilmastoitu huone ihan keskustan tuntumasta, sopivasti paikallisen Irkkubaarin vierestä. Hintaa tällä huoneella oli 700 baht/yö (noin 15€), joka vähän ylitti meidän budjetin. Ollaan laskettu, että noin 10€ yöpyminen on meidän matkan pitkuuteen nähden kohtuullinen summa maksaa ja tässä maassa se onnistuu aika helposti. Ei tarvitse valita edes kaikkein rupuisimpia paikkoja. 

Kisuja tällä saarella riittää

Meidän vessalemmikki, tai sen luuranko

Muuten tämä meidän kämppä on ollut tosi kiva, mutta: öisin irkkubaarista kuoriutuu kaupungin kuumin yökerho dj:neen. Öisin herätään toisinaan siihen, kun tanssijalkaa alkaa vipattaa. Välillä unesta havahtuu siihen, kun musiikki lakkaa. Ei kai näin hiljaisessa voi nukkua? Yötä vauhdittaa kahden kollikissan keskeinen mittelö. NJAUUUU!!!! Mouruaminen ja yöllinen rääkyminen nostattaa omat karvatkin pystyyn. Yhtenä yönä herättiin siihen, kun joku koputti meidän oveen, ja verhon takaa näkyi harteikkaan miehen siluetti. Tyyppi huuteli hetken, me oltiin ihan hiirenhiljaa ja kuunneltiin kun askeleet hävisi naapuriin. 

Montakohan kertaa me ollaan nukuttu täällä koko yö putkeen? Meistä tuntuu, että edelleen ollaan Suomen ajassa, eikä tässä olla reissattu kun vasta neljä viikkoa. Pahuksen jetlag!

Koh Phi Phin vuorokausirytmi perustuu täysin biletykseen. Aina aamupalalla istuessa näkee, kun laiva tuo uusia reppureissaajia bilettämään ja vie vanhoja pois. Illalla tasan puoli yhdeksän väkijoukko virtaa rannalle seuraamaan tulishowta. Kymmeneltä irkkubaarissa musiikki vaihtuu letkeästä rankkaan bilemusaan, jota viritetään tasan yhdeltätoista astetta kovemmalle volyymitasolle. Meidän ei oikeastaan enää tarvitse katsoa kelloa. Kahdelta sitten herätään siihen, kun musiikki loppuu ja neljältä rantabileistä valuu loputkin bilettäjät omiin kotikoloihinsa.

Mitä me tällä saarella sitten tehdään? Noooh, kyllähän se omakin osuus bilettämisestä on hoidettu. Onhan meillä ollut aihetta juhlaan, ja jollain kohtaa todettiin, että on ihan sama vietetäänkö niitä bileitä kämpässä vai naapuribaarissa. Jälkimmäisessä pystyy tanssimaan paremmin.

Halloweenia vietettiin 31.10. torstaina. Viikonpäivillä ei ole täällä mitään merkitystä, bileitä on taatusti joka ilta. Laitettiin Halloween-meikit naamaan ja lähdettiin baanalle. Ja kappas, täältä löytyi tähän mennessä paras bucket; mango-mojito. Vitsit, se oli hyvää!

Löytö!

Halloween-ilta oli aika villi. Kadulla pari lasta itki, kun karmivan näköiset tyypit hengasivat ympäriinsä. Porukka oli tosiaan panostanut asuihin ja myös paikalliset ottivat juhlista ilon irti maalaten halukkaiden kasvoja hurjan näköisiksi. Kyllä mekin osattiin irrotella, mutta ei siitä sen enempää...

Irkkubaari ennen bileitä

  

Ja mitä muuta Koh Phi Phi tarjoaa kuin joka iltaisia bileitä? Yhtenä päivänä lähdettiin järjestetylle päiväretkelle katsomaan toinen toistaan upeampia maisemia. Luvassa oli Monkey Beach täynnä villiapinoita, jännittävä luola asukkeineen, laguuni snorklausta varten ja tietenkin The Beach -elokuvan THE BEACH (without Leonardo DiCaprio). Kuulostaa hyvältä! Mutta koska ollaan Thaimaassa, eihän se ollut...

- Mentiin apinarannalle, mutta "juuri tänäänhän siellä ei ole apinoita", ilmoitti hampputukkainen oppaamme. Näimme siis tyhjän rannan kallioineen.

- Luola oli todella jännittävän näköinen. Siellä oli ristiin rastiin bambunoksia, eipä juuri muuta. Sitä sitten valokuvattiin ehkä puolen kilometrin päästä.

- Seuraavana oli vuorossa snorklausta laguunilla. Mutta kas kummaa, vesi oli niin pirun alhaalla, että pohja paistoi. Opas kertoi, että emme menekään sinne juuri nyt.

- Onneksi päästiin kuitenkin Maya Bayhin, sinne The Beachille. Rannalla oli ihana lämmitellä nilkkoihin asti ylettyvässä vedessä samalla, kun selkään piiskasi kylmä vesisade. Ukkonenkin ilmoitteli itsestään ja tunnelma oli melkein sama kuin siinä elokuvassa. MELKEIN. Oltiin varauduttu aurinkoiseen säähän laittamalla 50 suojakertoimista aurinkorasvaa. Jennillä se valui silmiin niin, että koko matka meni silmiä kirvellessä. Leean rasva valui sateen mukana pitkin naamaa ja kaulaa, aurinkolasitkin taisivat olla turhaan päässä pisaroitumassa. Siellä me aurinkorasvaiset päiväretkeläiset lilluimme trooppisessa rantavedessä ihaillen pilvistä maisemaa. Onneksi Leea oli ostanut kameraansa vedenpitävän suojapussin, jotta saimme ikuistettua ihanan hetken. Pussi ehkä vähän sumensi kuvaa, mutta ei pahasti. 

Upean retkipäivän päätteeksi onneksi päästiin myös hetkeksi snorklailemaan. Nähtiin tosi upeita kaloja ja muita mölliäisiä. Päivän kruunasi meduusa, joka iski lonkeronsa Leean käteen mukavasti poltellen. 

Seuraavana päivänä mentiin käymään kaupassa ja kiinnitettiin heti huomiota erääseen naiseen, joka puhui kassalla kovaan ääneen ja sähläsi edestakaisin. Yhtäkkiä nainen kysyi meiltä, haluammeko lähteä hänen ja hyvännäköisten nuorten miesten kanssa veneellä Bamboo Islandille. Jos haluaisimme, meidän pitäisi tulla samalle paikalle 15 minuutin kuluttua.

Mentiin hotellille ja mietittiin että mikäköhän leidi sekin oli, ei todellakaan olla menossa. Vartin päästä oltiin kuitenkin kamojemme kanssa lähdössä hotellilta ja siellähän täti oli kuuden meidän ikäisen tyypin kanssa. Sitten mentiin! Kokemuksiahan täällä ollaan hakemassa.

Bamboo Island jäi kaikille selittämättömästä syystä toiseen suuntaan, ja me suunnattiin parille eri laguunille snorklaamaan. Porukka oli tosi mukava ja täti, Mama Love, oikein hauska tapaus :D Hän oli myynyt omaisuutensa ja lähtenyt maailmalle. Siellä Mama vaan molskautteli antaumuksella veneen laidan yli ja teki drinksua drinksun perään jointti huulessa. Snorklatessamme hän oli ihan innoissaan kaikesta mahdollisesta ja osasi kertoa meille monista lajeista. Snorklausten jälkeen käveltiin saaren läpi samaiselle Maya Baylle, jossa eilen sateessa värjöteltiin. Tänään se oli paljon upeampi! Turisteja ei enää ollut siihen aikaan, vaan saatiin olla ihan rauhassa. Siellä me lillittiin porukalla auringonlaskussa ja rentouduttiin.

Kun lähdettiin veneellä merelle auringonlaskua ihailemaan, melkein viereen ilmestyi parvi delfiineitä. Oltiin ihan haltioissamme ja yritettiin uidakin niiden kanssa. Valitettavasti siinä vaiheessa ne lähtivät kauemmas, mutta näky oli silti aivan mahtava. Ne hyppivät ja leikkivät keskenään auringon laskiessa vaaleanpunaisena taustalla. Pysäytettiin vene ja vain ihailtiin hiljaa.

Tämän päivän ex tempore -retki (joka oli vielä puolta halvempi) todellakin korvasti eilisen. Loistavaa!

Me kyllä tykättiin Phi Phistä, mutta nyt tuntuu, että on taas aika liikkua ja etsiä uusia hienoja paikkoja. Mennään seuraavaksi katsomaan vähän pienempiä saaria, jotka eivät perustu  niinkään bilettämiseen. Paratiisirannat, here we come!