Isänpäiväapinoita

Kun oma perhe on kaukana, täytyy turvautua näihin muihin lähisukulaisiin. 

Molemmille isille terveisiä!

Tässä teille muillekin vähän apinoita, olivat aika vekkuleita kavereita :D

Krabi-apinat jatkaa lomailuaan, adios!

Koh Phi Phi

Matkaan lähdettiin heti aamusta ja minibussi kyyditsi meitä kohti satamaa muutaman mutkan kautta. Leeaa nämä mutkat vähän kammoksuttivat aiheuttaen matkapahoinvointioireita. Laivakyyti sujui nopeasti ja taas kohta me kannettiin rinkkoja hikipisaroiden valuessa otsalta.

Majapaikka johon meidän oli tarkoitus mennä, sijaitsi aivan keskustan laidalla, vähän hämärän tien päässä. Paikka vaikutti kuitenkin oikein kivalta ja viihtyisältä. Ensimmäistä kertaa yövyttäisiin hyttysverkon ja tuulettimien alla.

Löhöterassi

Meillä olis ollut tilaa muillekin! :)

Heti kun olimme saaneet rinkat selästä, laitettiin bikinit päälle ja lähdettiin rantsulle. Oli ihanaa olla taas oikeasti meren ääressä.

Veden korkeus vaihtelee paljon ja välillä oli vaikea ajoittaa uimiset oikeisiin kellonaikoihin
(jos halusi uida muutakin kuin käsipohjaa)

Iltaa vietettiin saksalaisten kavereiden kanssa tulishowta katsellessa. Tulitaiteilijat esiintyvät saaren rantabaareissa joka ilta ja mekin oltiin esityksiä useampaan otteeseen katsomassa. Tuntui hurjalta seurata, kun joukon jatkeena pieni poika (ehkä noin 7-vuotias) pyöritti palavaa keppiä joka ilta muiden taiteilijoiden tavoin. Saa nähdä minkälainen mestari hänestäkin kehittyy. Parhaat esitykset ja taitavimmat tulitaiteilijat löytyy muuten Carlitos barista, satamarannalta.

Siellä se pikkupoika pyörittää...

Tää on yks bilesaari, tässä yksi rantabaareista

Tässä pari kuvaa jo Phanganillakin nähdyistä tyhmistä turisteista, palavista hyppynaruista ja limbotangoista. Joka ilta siellä joku hyppää (ja polttaa itsensä). Limboajat palkitaan joka alituksesta snapsein, näyttää hyvin väkeä motivoivan.

Tais pikkusen jänskättää kummiskin

Parasta jälkeä seuraa, kun toinen mokaa ja molemmat hyppääjät ovat eri puolilla palavaa narua

Uskaltaisitko itse kokeilla?

Koh Phi Phi tunnetaan oikeana bilesaarena ja tämän kokemuksen perusteella voimme yhtyä samaan. Keskustan baareissa musiikki pauhaa aina kello kahteen asti ja tämän jälkeen voi hyvin siirtyä vielä pariksi tunniksi rantabileisiin. Baareissa tarjoillaan buckettien ja muiden alkoholijuomien lisäksi vesipiipun polttelua, ilokaasua, ja löytyy listan takaa ruohoakin. Meno on kyllä välillä sen mukaista ja muutenkin tuntuu, että saarella suhtaudutaan aika hövelisti polttelukulttuuriin. Ollaan me kaksi poliisia nähty, mutta kai ne on lahjottu.

Jo ensimmäisenä iltana rannalta hotellille kävellessä Leea törmäsi pöllyissä olevaan hemmoon ja pelko valtasi koko mielen. Nopeasti lukkojen taakse ja piiloon. Mutta mitä ihmettä, lukot olivat puolittain irti, eikä edes mikään ikkunoista meinannut mennä kunnolla kiinni tai lukkoon! Miksi kaikki ikkunat näyttivät kiinni olevilta, mutta olivatkin auki? 

Kaiken lisäksi meidän majapaikan ympärillä oli koko päivän pyörinyt aika epämääräistä väkeä ja paikka tosiaan sijaitsi ihan syrjässä. Meidän saksalaiset kaverit kertoivat pelanneensa biljardia joidenkin merirosvojen kanssa ja kuulleet, että täällä käytiin jotain kauppaa.. Iiks!

Taas yhden levottomasti nukutun yön jälkeen päätettiin lähteä etsimään uutta yöpymispaikkaa. Pojat olivat lähdössä saarelta, eikä todellakaan haluttu jäädä samaan paikkaan kahdestaan enää toiseksi yöksi. Löydettiin kiva ilmastoitu huone ihan keskustan tuntumasta, sopivasti paikallisen Irkkubaarin vierestä. Hintaa tällä huoneella oli 700 baht/yö (noin 15€), joka vähän ylitti meidän budjetin. Ollaan laskettu, että noin 10€ yöpyminen on meidän matkan pitkuuteen nähden kohtuullinen summa maksaa ja tässä maassa se onnistuu aika helposti. Ei tarvitse valita edes kaikkein rupuisimpia paikkoja. 

Kisuja tällä saarella riittää

Meidän vessalemmikki, tai sen luuranko

Muuten tämä meidän kämppä on ollut tosi kiva, mutta: öisin irkkubaarista kuoriutuu kaupungin kuumin yökerho dj:neen. Öisin herätään toisinaan siihen, kun tanssijalkaa alkaa vipattaa. Välillä unesta havahtuu siihen, kun musiikki lakkaa. Ei kai näin hiljaisessa voi nukkua? Yötä vauhdittaa kahden kollikissan keskeinen mittelö. NJAUUUU!!!! Mouruaminen ja yöllinen rääkyminen nostattaa omat karvatkin pystyyn. Yhtenä yönä herättiin siihen, kun joku koputti meidän oveen, ja verhon takaa näkyi harteikkaan miehen siluetti. Tyyppi huuteli hetken, me oltiin ihan hiirenhiljaa ja kuunneltiin kun askeleet hävisi naapuriin. 

Montakohan kertaa me ollaan nukuttu täällä koko yö putkeen? Meistä tuntuu, että edelleen ollaan Suomen ajassa, eikä tässä olla reissattu kun vasta neljä viikkoa. Pahuksen jetlag!

Koh Phi Phin vuorokausirytmi perustuu täysin biletykseen. Aina aamupalalla istuessa näkee, kun laiva tuo uusia reppureissaajia bilettämään ja vie vanhoja pois. Illalla tasan puoli yhdeksän väkijoukko virtaa rannalle seuraamaan tulishowta. Kymmeneltä irkkubaarissa musiikki vaihtuu letkeästä rankkaan bilemusaan, jota viritetään tasan yhdeltätoista astetta kovemmalle volyymitasolle. Meidän ei oikeastaan enää tarvitse katsoa kelloa. Kahdelta sitten herätään siihen, kun musiikki loppuu ja neljältä rantabileistä valuu loputkin bilettäjät omiin kotikoloihinsa.

Mitä me tällä saarella sitten tehdään? Noooh, kyllähän se omakin osuus bilettämisestä on hoidettu. Onhan meillä ollut aihetta juhlaan, ja jollain kohtaa todettiin, että on ihan sama vietetäänkö niitä bileitä kämpässä vai naapuribaarissa. Jälkimmäisessä pystyy tanssimaan paremmin.

Halloweenia vietettiin 31.10. torstaina. Viikonpäivillä ei ole täällä mitään merkitystä, bileitä on taatusti joka ilta. Laitettiin Halloween-meikit naamaan ja lähdettiin baanalle. Ja kappas, täältä löytyi tähän mennessä paras bucket; mango-mojito. Vitsit, se oli hyvää!

Löytö!

Halloween-ilta oli aika villi. Kadulla pari lasta itki, kun karmivan näköiset tyypit hengasivat ympäriinsä. Porukka oli tosiaan panostanut asuihin ja myös paikalliset ottivat juhlista ilon irti maalaten halukkaiden kasvoja hurjan näköisiksi. Kyllä mekin osattiin irrotella, mutta ei siitä sen enempää...

Irkkubaari ennen bileitä

  

Ja mitä muuta Koh Phi Phi tarjoaa kuin joka iltaisia bileitä? Yhtenä päivänä lähdettiin järjestetylle päiväretkelle katsomaan toinen toistaan upeampia maisemia. Luvassa oli Monkey Beach täynnä villiapinoita, jännittävä luola asukkeineen, laguuni snorklausta varten ja tietenkin The Beach -elokuvan THE BEACH (without Leonardo DiCaprio). Kuulostaa hyvältä! Mutta koska ollaan Thaimaassa, eihän se ollut...

- Mentiin apinarannalle, mutta "juuri tänäänhän siellä ei ole apinoita", ilmoitti hampputukkainen oppaamme. Näimme siis tyhjän rannan kallioineen.

- Luola oli todella jännittävän näköinen. Siellä oli ristiin rastiin bambunoksia, eipä juuri muuta. Sitä sitten valokuvattiin ehkä puolen kilometrin päästä.

- Seuraavana oli vuorossa snorklausta laguunilla. Mutta kas kummaa, vesi oli niin pirun alhaalla, että pohja paistoi. Opas kertoi, että emme menekään sinne juuri nyt.

- Onneksi päästiin kuitenkin Maya Bayhin, sinne The Beachille. Rannalla oli ihana lämmitellä nilkkoihin asti ylettyvässä vedessä samalla, kun selkään piiskasi kylmä vesisade. Ukkonenkin ilmoitteli itsestään ja tunnelma oli melkein sama kuin siinä elokuvassa. MELKEIN. Oltiin varauduttu aurinkoiseen säähän laittamalla 50 suojakertoimista aurinkorasvaa. Jennillä se valui silmiin niin, että koko matka meni silmiä kirvellessä. Leean rasva valui sateen mukana pitkin naamaa ja kaulaa, aurinkolasitkin taisivat olla turhaan päässä pisaroitumassa. Siellä me aurinkorasvaiset päiväretkeläiset lilluimme trooppisessa rantavedessä ihaillen pilvistä maisemaa. Onneksi Leea oli ostanut kameraansa vedenpitävän suojapussin, jotta saimme ikuistettua ihanan hetken. Pussi ehkä vähän sumensi kuvaa, mutta ei pahasti. 

Upean retkipäivän päätteeksi onneksi päästiin myös hetkeksi snorklailemaan. Nähtiin tosi upeita kaloja ja muita mölliäisiä. Päivän kruunasi meduusa, joka iski lonkeronsa Leean käteen mukavasti poltellen. 

Seuraavana päivänä mentiin käymään kaupassa ja kiinnitettiin heti huomiota erääseen naiseen, joka puhui kassalla kovaan ääneen ja sähläsi edestakaisin. Yhtäkkiä nainen kysyi meiltä, haluammeko lähteä hänen ja hyvännäköisten nuorten miesten kanssa veneellä Bamboo Islandille. Jos haluaisimme, meidän pitäisi tulla samalle paikalle 15 minuutin kuluttua.

Mentiin hotellille ja mietittiin että mikäköhän leidi sekin oli, ei todellakaan olla menossa. Vartin päästä oltiin kuitenkin kamojemme kanssa lähdössä hotellilta ja siellähän täti oli kuuden meidän ikäisen tyypin kanssa. Sitten mentiin! Kokemuksiahan täällä ollaan hakemassa.

Bamboo Island jäi kaikille selittämättömästä syystä toiseen suuntaan, ja me suunnattiin parille eri laguunille snorklaamaan. Porukka oli tosi mukava ja täti, Mama Love, oikein hauska tapaus :D Hän oli myynyt omaisuutensa ja lähtenyt maailmalle. Siellä Mama vaan molskautteli antaumuksella veneen laidan yli ja teki drinksua drinksun perään jointti huulessa. Snorklatessamme hän oli ihan innoissaan kaikesta mahdollisesta ja osasi kertoa meille monista lajeista. Snorklausten jälkeen käveltiin saaren läpi samaiselle Maya Baylle, jossa eilen sateessa värjöteltiin. Tänään se oli paljon upeampi! Turisteja ei enää ollut siihen aikaan, vaan saatiin olla ihan rauhassa. Siellä me lillittiin porukalla auringonlaskussa ja rentouduttiin.

Kun lähdettiin veneellä merelle auringonlaskua ihailemaan, melkein viereen ilmestyi parvi delfiineitä. Oltiin ihan haltioissamme ja yritettiin uidakin niiden kanssa. Valitettavasti siinä vaiheessa ne lähtivät kauemmas, mutta näky oli silti aivan mahtava. Ne hyppivät ja leikkivät keskenään auringon laskiessa vaaleanpunaisena taustalla. Pysäytettiin vene ja vain ihailtiin hiljaa.

Tämän päivän ex tempore -retki (joka oli vielä puolta halvempi) todellakin korvasti eilisen. Loistavaa!

Me kyllä tykättiin Phi Phistä, mutta nyt tuntuu, että on taas aika liikkua ja etsiä uusia hienoja paikkoja. Mennään seuraavaksi katsomaan vähän pienempiä saaria, jotka eivät perustu  niinkään bilettämiseen. Paratiisirannat, here we come!

Phuket, Patong beach

Koh Phangan oli aika jättää taakse ja jatkaa matkaa kohti Phuketia. Miksi? Halusimme nähdä paikallisen turistirysän. Ajattelimme säästää yhden yön majoituskustannukset, joten otimme liput yölaivaan. Sehän se olikin sitten mielenkiintoista... 

Hotellilta lähdettiin lavataksilla, joka puikkelehti pikkuteitä tuhatta ja sataa. Siinä sitten pideltiin molemmin käsin kaiteista kiinni, jotta ei tiputtaisi ulos, olihan auton perästä avoin tiputus maahan. 

Yölaiva oli taas ihan oma juttunsa. On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun näimme, missä seuraava yö vietettäisiin. Käytävillä ei mahtunut kulkemaan suorassa, ja sängyt (= 2cm korkuiset patjat) olivat n. 60 x 160 cm kokoisia ja niissä nukuttiin kylki kyljessä täysin tuntemattomien kanssa. 

Tervetuloa siskonpetiin

Vai houkuttelisiko yläsänky enemmän?

Kun laiva lähti liikkeelle, valot sammuivat ja ihmiset alkoivat nukkua. Osa ikkunoista oli auki ja laiva keinutti mukavasti jalka-pää-suunnassa. Olo oli fantastinen! Jennille tuli matkustajarivissä maatessaan elävästi mieleen kuva, jonka oli joskus ottanut Washingtonin kansallismuseossa:

Patjoissa ja tyynyliinoissa oli outo haju ja pieniä kuivuneita veriläikkiä siellä täällä. Siitä olisi voinut päätellä, että laivassa oli ihmisten lisäksi muitakin matkustajia. Jenni the ötökkälover oli tosi innoissaan, kun juuri ennen nukahtamista niskasta nappasi kiinni joku pieni ällötys. Nähtiin vain, kuinka se juoksi pakoon patjan reunan yli. Ei nukuttanut, ei. Hyttysmyrkyt ympäri patjaa ja unta palloon, koko yön ötökkäsaldo kasvoi seitsemään iljettävään lutikkaan, joiden elämä päättyi aika nopeasti. 

Laivan piti olla perillä kuudelta aamulla, mutta neljältä syttyi valot ja oltiin satamassa. Aijuu, me ollaan Thaimaassa... Hypättiin uuteen lavataksiin tomeran mamman huutojen saattelemana ja ajettiin Surat Thanin öisiä kujia keskelle ei mitään. Tai no, oli siellä kälyinen matkatoimisto ja kaksi papparaista vartioimassa. Ilman mitään ohjeistuksia meidät jätettiin matkatoimiston pihaan, eli kadulle, muovituoleihin istumaan. Päättelimme, että tässä odotettaisiin kolme tuntia ennen bussin lähtöä, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Mikäs täällä istuessa!

Bussimatka alkoi puoli seitsemältä ja Phuketissa oltiin kahdentoista jälkeen. Matkalla oli muuten ihan hyvä nukkua, mutta kieltämättä pieni kuolemanpelko varjosti unta. Aina kun avasi silmät, oltiin hurjan näköisessä tilanteessa. Välillä kolme autoa vierekkäin, välillä rekka oli tulossa kohti ja väistettiin viime tingassa. Vuoristoinen tie hurjine mutkineen ja väärällä kaistalla ajamisineen tuntui välillä aika hurjalta. Turvavyöt? Ai mitä ne on? Onhan ohjaamo täynnä onnea tuovia amuletteja, joiden avulla säilytään hengissä.

6 tunnin bussimatka alkakoon

Bussissa ei ollut vessaa, mutta onneksi asemalla oli näinkin mukava ja siisti. Vettä vaan ja hurlumhei!

             

Maisemia matkan varrelta

17 tunnin matkaamisen jälkeen oltiin vihdoin Phuketissa. Maisemat hivelivät silmiä. Patong beach on unelmien paratiisiranta!

Paljon hienompaa kuin Koh Phanganilla, vai mitä? ;)

Ei muuten käyty edes kertaakaan uimassa 

Täälläkö meidän pitäisi viettää viisi yötä?

Hotellihuone sentään oli todella edullinen, ja ihan luksusta aiempiin verrattuna. Tähän väliin pakko mainostaa, jos joku (hölmö) on Patongille menossa: Troy guest house oli todella siisti, hieno ja edullinen paikka! Maksettiin alle 10€/yö tuosta huoneesta. Ei ötököitä, ei mitään huonoa sanottavaa, henkilökunnan iloisuus ilahdutti päivittäin.

Matkan varrella tarttui mukaan kivoja saksalaisia tyyppejä. Heidän kanssaan pyörittiin pari iltaa, ja meidän vakkaripaikaksi muodostui vaaleanpunainen minipaku. Sieltä ostettiin monia bucketeja, eli drinksuja Thaimaan tapaan. Ihan vaan koska janotti.

 

Nam nam 

Tytöt minivanilla. Tarjoilija oli ihan huippusöpö ja tosi hauska. Halusi aina poseerata meidän kanssa :)

Näitä näkee täällä aika paljon. Bucket on ämpäriin tehty drinksu, jossa on aika paljon alkoholia.
Hinta ei päätä huimaa, yksi ämpäri on noin 6 euroa. Se riittää aika hyvin yhdelle naiselle yhdeksi illaksi...

Iltaisin oli mukava hengailla kaupungilla istuskelemassa. Ainoastaan todella yllättävät ja todella rajut sateet saivat välillä kipittämään nopeasti suojaan. Sade saattoi alkaa hetkessä ja loppua yhtä nopeasti. Vettä oli välillä nilkkoihin asti. No, ainakaan torakat ei hypi silmille. 

Linda, the story teller :)

Jotenkin nää sähköviritykset ja rankkasateet ei sovi yhteen.

Meitä on täällä kauhistuttanut todella paljon paikallinen skootterikulttuuri. Kaikki kulkevat skootterilla (joko vuokratulla tai taksina toimivalla) paikasta toiseen. Päivitellään aina välillä, miten ihmiset ajavat ilman kypärää ja hyviä kenkiä, istuvat kyydissä ties miten päin ja välillä saman skootterin päällä kulkee kolme-neljä ihmistä. Sovittiin, että sellaiseen kyytiin ei täällä muuten mennä. 

Ekana yönä lähdettiin kahden jälkeen clubilta kohti guest housea. Niin ja missä se olikaan? Olimme ihan hukassa ja koetimme kysellä paikallisilta neuvoja, onneksi muistettiin edes osoite. Ainakin viiden neuvojan ja parin kilometrin jälkeen meille alkoi tulla tunne, että olemme totaalisen väärässä paikassa. Paikalle pyyhälsi skootteritaksi, joka kysyi, tarvitsemmeko apua. Hän ei oikein osannut neuvoa, mutta pyysi meitä hyppäämään kyytiin. Kieltäydyimme ja kerroimme, että meitä pelottaa moinen touhu. Kun hetken päästä tajusimme, ettei meillä ollut kovin monta vaihtoehtoa, hyppäsimme pikkumiehen kyytiin ja olimme tilanteessa, jossa meidän ei pitänyt koskaan olla. Kolme päällä, flip flopit jalassa, ei kypärää ja pimeät kadut = turvallista!

Onneksi pääsimme perille ehjin nahoin, olimme todella helpottuneita. Kuski oli ihana, hän olisi kyydinnyt meidät ilmaiseksi. Annoimme kuitenkin 200 bahtia kiitokseksi avusta ja rauhallisesti ajetusta kotimatkasta.

Patongin meno alkoi käydä nopeasti todella rasittavaksi. Taukoamatta joku tarjoaa kyytiä, hierontaa, ostettavaa, päiväretkeä, ruokaa, thai boxing -näytöksiä ja milloin mitäkin ping pong -showta. Jos et tiedä, mikä ping pong on, kannattaa tutustua esim. googlen avustuksella. Kaikkein paras oli, kun meille tarjottiin ping pong showta naisille. Kyllä, siis miehen esittämänä. Siihen kuului sikarin polttelua nimeltä mainitsemattomalla kehon aukolla, rumpu- ja pianoshowta yhdellä toisella vekottimella ja mitä kaikkea. Arvatkaa käytiinkö?

Kun oltiin kuunneltu kauppaamista kolme päivää, mentiin ostamaan tyhjät t-paidat ja kirjoitettiin niihin viestit kaikille kaupustelijoille:

Paidat todella toimivat! Ne aiheuttivat paljon naurua ja mielenkiintoisia reaktioita. Todella moni kauppias piti meidän paitoja erittäin hauskoina ja unohti kaupustelun siihen paikkaan. Hierojat lukivat tekstit ja olivat ihan hiljaa, jotkut taksikuskit vain nyökkäsivät ja näyttivät meille tietä ohitse. Oli hienoa saada ihmiset hyvälle tuulelle ja edes hetkeksi pois työroolistaan. Suosittelemme tekemään tällaiset, mikäli kuljette täällä turistialueella. :)

Vaikka Patong ärsytti meitä monella tavalla, oli siellä hyviäkin juttuja. Tavattiin todella mukava burmalainen räätäli, jonka kanssa käytiin höpöttelemässä päivittäin. Jätettiin hänelle myös tehtäväksi pari paitaa, jotka käymme noutamassa jossain vaiheessa. Hänen kanssaan oli todella mukava jutella ja hän lupasi auttaa, mikäli meille tulisi jotain ongelmia Thaimaan reissullamme. Myöhemmin, kun olimme jo lähteneet Phuketista, räätäli soittelikin meille ja kyseli kuulumisia, aika hauskaa :)

Söimme myös tähänastisen reissumme parhaat ruuat eräästä katukeittiöstä. Kanaa ja kalaa suoraan grillistä ja hyvät riisisetit. 

Juti.. eiku siis thaikku rillaa

Kanaa

ja kalaa

Taas näitä! Ainoa, mikä jäi syömättä...

Meidän oli tarkoituksena vuokrata asunto jostain päin Thaimaata niin, että meillä olisi jossain tukikohta. Pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin totesimme, että mieluummin reissaamme paikasta toiseen, joten pian on kevennettävä matkatavaroita ja otettava uusi asenne matkaamiseen. Suunnittelimme, että voisimme mennä seuraavaksi katsomaan Koh Phi Phitä ja muita lähialueen saaria. Sen jälkeen lähtisimme Khao Lakiin sukeltamaan. Jennin kaveri on siellä sukelluskouluttajana ja sovimme hänen kanssaan jo alustavaa aikataulua. Tuskin maltamme odottaa!

Viisi yötä Patongilla alkoi riittää. Meidän saksalaiset kaverit olivat löytäneet Phi Phi -saarelta kivan majapaikan, joten päätimme lähteä heidän seurakseen sinne pariksi yöksi. Ihana päästä pois näiltä kaduilta!